Uimisen alkeita ja hepoa kuppiin

Uiminen ei luonnista vieläkään. Kiinostusta on, mutta itseluottveamus loppuu kesken vielä. Yhä syvemmälle menee ja yksi asia minkä huomasin eilen kun olin Piikan kanssa lätäkön reunalla. Kun se oli irti se yritti vähemmän veteen kun narussa ollessaan. Elikkäs naru tuo tukea ja turvaa ilmeisesti? Kuvat nyt sitten on siitä kohtaa kun neitonen oli narussa. Salama sekä iltahämäryys hieman hämäävät eli se vesi ei ihan noin kamalan väristä oikeasti ole!

bloggeri sotki sit mustan värin jostain syystä...

Näin pitkälle mennään jo kun on naru tukena

Sitten päivälliseen elikkäs:

Kuva kertoo enemmän kuin useampi sana, mutta sanon silti. Eilen tuli koirille hieman erikoisempaa ruokaa taas eli noin 50kg hevosen palalihaa. Piikalle tämä hepo ateria oli ensimmäinen laatuaan ja myönnän, että hieman jännäsin kuinka käy syökö tuo ja miten maha ottaa hevosen vastaan, mutta kaikki meni hyvin. Hepo upposi kovalla tohinalla kupista ja aamusta mahakin oli normaalissa kunnossa. Hyvä Piika ja hyvää taisi olla hepokin! Ainakin kun videota katsoo ja sitä kun neiti odottaa hevosen palaa palkaksi tehdystä treenistä. Voi tuota suuta!