Sit down, now!

 

Kuten kuvasta näkyy me ollaan kasvettu tai siis Piika on kasvanut. Vielä olisi matkaa aikuiskokoon. Nyt säkä näyttää noin 56cm. Eli ihan kivoissa mitoissa ja ikää se 7kk. 

Otettiin tänään tai siis yritettiin ottaa uutta kasvu kuvaa pitkästä aikaa, mutta se ei ihan mennyt putkeen ja mä en tykännyt yhdestäkään kuvasta jossa tuo ruipelo keskenkasvuinen palikka pentu seisoi! Jatkamme poseraus treeniä ja koetamme jossain kohtaa uudelleen! Se on tosi makean näköinen omaan silmääni kun se seistä pönöttää pellon reunassa yksin. Ryhdikäs ja tyylikäs, mut ku sil pistetään panta kaulaan se näyttää aina jotenkin "ruttuun lytätylle" eli se tyylikkyys mikä siitä huokuu irrallaan katoaa kaulapannan myötä. 

 

Kuuro muttei mykkä

Meillä on taas menossa keskisormen vilkutusta. Käskyt kaikuu kuuroille korville ja asioita joita Piika haluaa Piika komentaa. Jestas se koira on toisinaan jääräpää! Osaa hän totella myös, mutta ei joka käskyä tai siis ei halua totella joka käskyä. Tuntuu, että en edes viitsi käskyttää kun ne saa vääntää sille eli hetki jona emme opiskele uutta on taas täällä. Kertaamme vanhaa jolloin tiedän koiran osaavaan ja voin vaatia siltä asian suorittamista loppuun asti.

Nyt on erityisesti vahtiminen noussut ykkös jutuksi asioissa! Kehittyykö beegin vahtiominaisuus aina näin yllättäen vai onko tämä jotenkin poikkeus? Kotia ja pihaa meinaan vahtii. Pihaa se vahtisi jo nuorempanakin, mutta lopetti sen suht pian. Nyt on alkanut taas ja entistä kova äänisemmin. Ei murise vain haukkuu. Ja nyt jo pihalle tulevat vieraat haukutaan ensin. 

Kuka muu muka?

Muutoin ollaan oltu ja kärvistelty näissä helteissä ja ukkosissa. Onneksi Piika ei ukkosta / koviä ääniä pelkää se voi makoilla tyytyväisenä vaikka rytisee niin, että lattiassa tuntuu ja ikkunatkin toisinaan helisee. Ainoa mikä saa sen kiinnostumaan on jos se näkee salaman, mutta sekin kiinnostus on yhtä nopea hetki kuin salaman välähdys.

Pitelemätön belgialainen

Piika juoksee irti paljon ja tarhassa viettää hyvin vähän aikaa, mutta on ollut sellainen kätevä ja nopea hätävara päästää se tarhaan jos on tullut nopeasti sellainen tilanne.Nyt sitten ei enää tiedetä miten asian kanssa edettäisiin. Tähän saakka tai sanottakoon niinku asia on, että keskiviikkoon asti kaikki meni hyvin. Illalla Piika pääsi tollerien kanssa käymään tarhassa. Jätin sen sinne normaalisti aikaa meni noin 10min ja belgialainen juoksi onnellisena ovesta sisälle. Kirosin mielessä ja oikein kunnolla kun olin niin varma, että se on kaivanut johonkin kolon. Tosin ei Piikakaan niin nopea ole, mutta se nyt kävi ekana mielessä.

Seuraavana päivänä jätin Piikan taas myöhään illalla tarhaan hetkeksi tollerien kanssa ja näin tilanteen kun jäin ulkopuolelle katsomaan. Tuo kersa kohta 7kk HYPPÄSI 170cm aidan yli koskematta aitaan.... Suljin silmät ja kirosin mielessäni vielä enemmän kun sitä kaivautumis ajatustani. Nyt mietin, että mitä tuon pöhkön pentuni kanssa teen. Tarhaan sitä on turha laittaa no ei se sillä se ei siellä tähänkään mennessä ole juuri ollut, mutta... Sitä ei pidätä mikään eikä ketään kun se jotain päättää! Hyvä ominaisuus harrastuskoirallako? Kyllä jos se kohdistaa tahdonvoimansa oikeaan asiaan!

Yritän ensiviikon aikana saada kuvia blogin puolelle! Tyttö on jo kookas ja mikä luonne! Se rakastaa kaikkea ja kaikki aina vain <3

Helteinen sunnuntai

Piika ja Elsa-tolleri

Niin se aika rientää ja itse en näin kesällä tunnu saavan kirjoitettua vaikka juttua olisikin! Niitä on useampi aloitettu, mut täytyisi ottaa työnalle ja käydä niitä loppuun myös!

Myös yksi syy hiljaisuuteen on kuvien puuttuminen. En kauheasti tykkää puhelin kuvista ja kameran kanssa ongelmia nyt, mutta kaipa ne tästä pian saadaan selätetty ja päästään taas normaaliin kuvaus rytmiin mukaan myös.

Piika on kivasti kasvanut se on selvästi isompi kuin meidän tollerit. En ole hetkeen mittaillut pitäisi varmaan niin tietäisi mitä se on korkea. Se on kovin kiltti luonteeltaan. Siis sellainen sylivauva tyyppinen malikka palikka. Autojen jahtaus on vähentynyt selvästi mikä on ihana asia. Ja tuntuu, että se kuuntelee taas enemmän. Myös tollerien kanssa se saa olla vapaammin kun napsiminen vähentynyt melkein kokonaan loppunut. Se on vaihtunut huulien lipomiseen hemmetin mielistelijä!

Katseltiin ja suunniteltiin Piikalle näyttelyä tai jopa kahta tälle vuodelle! Hui siinnä kohtaa kun alettiin vakavasti asiaa harkita alkoi omistaja miettiä millaisen annoksen rauhottavaa se kestää jotta pystyy vielä kehässä juoksemaan siis minä ei koira! Jännittää jo pelkkä ajatus Piikasta kehässä ihan hirveästi! Molempien näyttelyiden mitä harkitaan tuomarit on tolleri puolelta tuttuja tuomareita. Toinen on selkeästi tiukkalinjaisempi ainakin tollerien kohdalla, mutta katsotaan. Hieman harmittaa olisi omaa oloa helpottanut jos tuomari olisi ollut ihan joku vieras josta ei mitään ennakko ajatusta olisi itsellä päässä.

Mukavuus

Nämä sateet alkaa jo riittämään kun kaikki paikat ulkona tuntuu uivan vedestä. Piika ei onneksi sateesta juurikaan välitä se painele menemään oli sää mikä hyväksä. Hölmö (pieni)koira.

Mutta märkä belgialainen ei halua makoilla lattialla ja niinpä löydettyään pienen pedin (siis selkeästi hänelle liian pieni) joutui hieman tekemään töitä, että sai itsensä siihen päälle ja kuten yllä olevasta kuvasta huomaa ei hän siihen päälle siltikään mahdu kokonaan vaan pylly tippui lattialle.

Neiti ei tykkää, että turkki on kauan märkä vaan alkaa nopeasti sisälle tultaessa nuolemaan itseään kuivaksi. Makaa pienellä pedillä ja pesee itsensä.

Jos joku huomasi jotain outoa blogissa ni ulkoasu koki pienoisen päivityksen. Toivottavasti päivitys ei ihan kamala ole teidän mielestänne!

Uimisen alkeita ja hepoa kuppiin

Uiminen ei luonnista vieläkään. Kiinostusta on, mutta itseluottveamus loppuu kesken vielä. Yhä syvemmälle menee ja yksi asia minkä huomasin eilen kun olin Piikan kanssa lätäkön reunalla. Kun se oli irti se yritti vähemmän veteen kun narussa ollessaan. Elikkäs naru tuo tukea ja turvaa ilmeisesti? Kuvat nyt sitten on siitä kohtaa kun neitonen oli narussa. Salama sekä iltahämäryys hieman hämäävät eli se vesi ei ihan noin kamalan väristä oikeasti ole!

bloggeri sotki sit mustan värin jostain syystä...

Näin pitkälle mennään jo kun on naru tukena

Sitten päivälliseen elikkäs:

Kuva kertoo enemmän kuin useampi sana, mutta sanon silti. Eilen tuli koirille hieman erikoisempaa ruokaa taas eli noin 50kg hevosen palalihaa. Piikalle tämä hepo ateria oli ensimmäinen laatuaan ja myönnän, että hieman jännäsin kuinka käy syökö tuo ja miten maha ottaa hevosen vastaan, mutta kaikki meni hyvin. Hepo upposi kovalla tohinalla kupista ja aamusta mahakin oli normaalissa kunnossa. Hyvä Piika ja hyvää taisi olla hepokin! Ainakin kun videota katsoo ja sitä kun neiti odottaa hevosen palaa palkaksi tehdystä treenistä. Voi tuota suuta!

Keilaaminen on kivaa

Mikä olisikaan ihanampaa kuin omistaa belgialainen keilapallo? Joku näkee nyt melko varmasti ajatuksissaan keilapallon ja miettii miten se liittyy koirablogiin, mutta kerrottakoon, että tällä mun keilapallolla on neljä jalkaa ja karvat päällä sen lisäksi mun ei tarvitse työntää sitä mihinkään se liikkuu ihan itse. Ja se keila sitten on? Omistaja itse...

Eilinen iltalenkki sai hieman ikävämmän päätöksen kun jätin Piikan selkäni taakse ja jatkoin matkaa. Koira oli irti kuten niin monesti muulloinkin. Se jäi leikkimään pienen lätäkön reunalle. En käskenyt sitä luokse tai mitään ja kävelin mielestäni niin, että huomaan kyllä kun koira lähtee juoksemaan kohti. Näin ei kuitenkaan ollut ja Piika pääsi mut täysin yllättämään. Löysä hiekka ja noin 16kg koira juoksee melkein täysillä päin jalkoja. Siinnä se sitten jo olikin. Lensin kauniissa kaaressa selälleen maahan. Ainoa lohtu ja onni asiassa oli, että Piika kurvasi hieman sivuun jottei itse jäänyt mun alle. Ihan sanon suoraan kun siellä maassa makasin oli ensimmäinen ajatus kirosana tulvan lisäksi, että jahka saan sen koiran kiinni teen siitä rukkaset. Ei, en tehnyt manasin omaa tyhmyyttäni ja annoin koiran olla se olisi jo siinnä kohtaa ollut myöhäistä torua sitä se ei olisi enää tiennyt mistä puhun.

Olen kyllä meittinyt miten edes auttaa asiaa, että se oppisi edes hieman väistämään. Sen mielestä on mahdottoman kivaa juosta niin lujaa kun jaloista pääsee joko päin ihmisen jalkoja tai sitten hypätä ihmistä päin... Tämä ihana tapa on opittu nyt vasta kun tytön paino on ruvennut olemaan isommissa lukemissa.

Koulutus suunnittelua

Piipii eli siis Piika rakkaalla lapsella kun on monta nimeä. Kirjoitan noista Piikan lempinimistä teille jossain kohtaa oikein erikseen niitä kun tuppaa tulemaan joka päivä uusia ja osa jää käyttöön osa häviää sen jälkeen, mutta tosiaan itse aiheeseen eli koulutus suunnitelmia ja etenemistä. Minne tähtäämme ja missä kohtaa. Hyi inhoan tuollaista ajatusta koulutuksessa, että kuukautena X startataan ekan kerran siinnä ja siinnä lajissa. Mutta nyt mietinkin toiselta kantilta tätä elikkäs minne tähtäämme? Suunnitelmissa olisi kesän aikana hio seuraaminen edes siihen asti, että sitä voisi jotenkin seuraamiseksi sanoa! Tässä vastaus niille kaikille jotka miettii osaako Piika seurata. Ehei, VIELÄ!

Ollaan myös ruvettu treenaamaan tavaroiden pitämistä suussa ja rauhoittumista (kuten kuvasta huomaa). Se onnistuu toisinaan  ja tyttönen kantaa kivasti oikeastaan kaikkea suussa. Kuvassa oleva on Piikan oma lelu hiiri, mutta täytyy ottaa kapulan kanssa kuvia teille todisteeksi, että ei me ihan kaikkea leikiksi pistetä sentään ja joskus tehdään jotain ihan vakavastikkin, mutta ei veren maku suussa.

Ongelmia mitä meillä on ilmennyt ja joihin koulutuksen kanssa pitää puuttua. Autojen jahtaaminen.
Mikähän voisi olla viisain ajatus mitä tuossa kohtaa pitäisi tehdä? Koira käskyn alle, mutta jos se ei ole 110% niin käsky kaikuu kuuroille korville. Pelkkä kieltäminen? Musta tuntuu, että saan narun jatkeena vaikka huutaa pääpunaisena (ei, en ole kokeillut kuvittelen tilanteen) eikä se reagoi muuhun kuin siihen, että auto menee ohi.

Sillä on mieletön saalisvietti! Joka ilmenee muutoinkin kun autojen jahtauksena. Jos itse juoksen Piikan kanssa kun ollaan lenkillä se voi purra (nipistää) pohkeesta juostessaan vierellä. Toisia koiria napsii toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Onko tämä saalistaminen tyypillistä belgillä vai onko Piika jotenkin erikoislaatuinen? Olen rehellisesti meinaan törmännyt kahteen belgiin jotka jahtaa kaikkea mikä liikkuu. Koulutus kysymys pitkälti tiedän, mutta kysyn silti.

Mitä ajatuksia kohta 5kk malinois saa aikaan?
Ainakin sen, että sillä on uhma vahvempi kuin tollerilla (tai ainakin verraten näihin meidän tolluroihin). Saalisvietti on suuri. Se rakastaa ihmisiä (mihin mun kamala vahtikoira jäi?). Voiko oikeasti näin aktiivinen tapaus tuhota näin vähän paikkoja?, kännykät on Piikan mielestä heti kenkien jälkeen ihana pitää suussa. Ruokailustakin saa taidetta jos antaa koiran päättää. Oppiminen vaatii useamman toiston joita nuorikin kestää!

Lyhyesti mä tykkään malinoissista!

Lihan lisänä Happy Dog FlockenMixer

Kuten aijemmin kirjoitin Happy Dog FlockenMixer puurosta ajatuksia niin pidemmän pohdinnan jälkeen päädyin sitä kokeilemaan. Olin alkuun kovin epäileväinen syökö tämä minun toisinaan nirso belgini sitä, mutta söi! Näin jälkeenpäin ajateltuna en ole nähnyt syytä miksi en olisi tätä kokeillut.

Tiedän mielipiteitä siitä, että se on kallis ja epävarma vitamiinien lähde. Se ei ole sitä ja se ei ole tätä, mutta jos mennään ajatukseen, että vain apteekista ostetusta purkista koira saa kaikki vitamiinit niin kuka sen takaa? Ja kuinka luonnonmukaista se on? Kuka on nähnyt suden ostavan apteekista vitamiinilisiä? En itse ja sama pätee myös tähän puuroon! En ole suden nähnyt koskaan juoksevan puuro pussi suussa/olalla pitkin metsiä. Luonnosta ne kaikki vitamiinit pitäisi saada koiraankin. Eli niin tämä puuro kuin ne vitamiini purkit pitäisi heivata ja keskittyä ruokkimaan niin monipuolisesti ja varmasti, että vitamiinit tulisi lihasta, mutta me ihmiset olemme tunnetusti tällaisia ja haluamme varmistaa asioita eritavoilla. Siinnä ei ole mitään pahaa!

Piika suorastaan tykkää tästä puurosta. Kuppi nuollaan oikein kunnolla puhtaaksi ja ollaan tyytyväisen oloisia ruokailun jälkeen. Jopa toisinaan kupissa yhtäaikaa oleva liha syödään vasta puuron jälkeen. Joskus olen kuullut, että eläin tietää itse mitä se tarvitsee ja siksi syö sitä mielummin. En tiedä onko näin, mutta ei tuo ainakaan yrmi puuroaan joten miksi ei saisi syödä.

valmis puuro ja ihana tuoksu!

Lähdenkin ulos poimimaan voikukkasia ja nuoria nokkosia koirille ruuan sekaan. Meillä tollerit syö voikukkasia ihan itsekkin lenkillä kun ollaan Piika ei ole vielä oppinut kuinka hienoa voikukan syönti on ihan omatoimisesti, mutta ehkäpä se vielä alkaa ymmärtää. Nokkosesta sen verran, että kokeilkaas joskus tehdä itselle pinattilettujen sijaan nokkoslettuja! On muuten hyviä!

Nopeasti eteenpäin

Vaiko hidastetusti taaksepäin? Niin monta kouluttajaa kun löytyy, löytyy myös koulutustapaa. Tuon omia ajatuksia ja mieleen juolahtaneita kysymyksiä esiin. En siis syytä ketään enkä moiti mistään.

Piika kun tuli tai jo hieman ennen aloin miettiä sen koulutus asioita hyvin tarkasti kun on erinlainen verraten noutajaan. Miettisin miten etenen asioiden kanssa jotta saan pienen lapseni pään pysymään koulutuksessa mukana. Rupesin sen jälkeen miettimään kun tuon pienen palleron sain syliini, että enhän ole mitenkään voinut ennakkoon suunnitella aikataulua mitä sen pitää oppia enhän edes tuntenut koko tyyppiä siinnä kohtaa. Heitin suunnitelmat mappi ö:hön ja aloitimme asian tutustumalla toisiimme ja tekemällä. Alkuun meni ihan överiksi kaikki. Tein enemmän mitä pentuni jaksoikaan keskittyä ja vaadin asioita joita se ei täysin hallinnutkaan, mutta kun luulin niin. Aloin hidastaa ja koulutuksista tuli kummallekkin kivaa yhdessä tekemistä. Olin tässäkin kohtaa liiaksi kuunnellut muita sen asian suhteen, että kuinka vaativa malinois on ja kuinka monta TUNTIA se tarvitsee koulutusta päivässä jo pienestä pitäen. En ymmärrä itsellä ollut koko iän koiria ja silti menin tähän halpaan näin helposti. Muiden sanomiset kuunneltiin, mutta niistä suodatettiin se mikä oli meille sopiva ja nyt menee paremmin. Me ei tehdä joka päivä montaa tuntia treeniä. Me nautitaan toistemme seurasta.

Koen Piikan ja itseni kanssa hitaasti etenemisen meille sopivaksi yhtälöksi. Ja nyt kun se on aloittanut ensimmäisen keskisormi vaiheensa tottelen jos tottelen ni koen tärkeämmäksi lujittaa meidän yhteistä sidettä kuin alkaa pakottamaan uutta tuohon pieneen päähän jossa taitaa myllertää jo ennestään suhteellisen paljon kaikkea. Omaa koiraa pitää lukea kukaan muu ei tunne koiraasi niinkuin sinä! Suosin rauhallista etenemistä, mutta kaikki ei ole kuin me ja toisille sopii nopeampikin meneminen.

Meillä on koulutuksen suhteen menty takapakkia nyt kun murkkuilee tuo muksu ensimmäistä kertaa, mutta uskon, että kun tästä päästään yli on edessä taas helpompi koulutus jakso ja toivonkin sitä. Se alkaa olla aikuisen kokoluokassa (säkää tietysti tulee vielä lisää), mutta ei ole enää kokonsa puolesta mikään pikkupentu. Alan kohdella sitä kuin aikuista enkä kuin pentua. Ja Piikasta huomaa, että se ottaa asioita vakavammin vastaan kun en niin varjele kaikkea tekemistä. Ja tuolla meinaan sitä kun se toisinaan vetää narussa niin otin sen hyvin kesysti kun oli natiainen ja nyt kun on isompi ja kiskoo narussa otan tylysti pannasta kiinni ilmoittaen, että loppu ja palautan repivän neidin sivulle katsoen silmiin. Se yleisesti ottaen tehoaa ja Piika kulkee naru löysällä vierellä. Se tuntuu sille, että se haastaa onko minusta hänelle johtajaksi vaiko ei. Kova kovaa vastaan henkisesti EI fyysisesti. Sinun pitää henkisellä otteella olla koirasi yläpuolella niin tiedät olevasi johtaja. Hyvän johtajan henkinen voima kertoo kaiken.

Juha Kareksen sanoihin on hyvä lopettaa
"Kuitenkin pennulta ja koiralta liikaa vaatiminen liian aikaisin tappaa koiralta iloa.  Koiran pitää antaa kehittyä kokonaisvaltaisesti. Koiran ei kuulu kehittyä vain yksi haluttu ominaisuus edellä."

Juhan sanat lainattu hänen blogi kirjoituksesta täältä. Käsittelee koiran kouluttamista ja kasvamista.

Kuinka Piika

Puhelin "laatua"

opiskelee uimaan? Siinnä on erittäin hyvä kysymys johon löytyy monen monta vastausta ja tapaa. Vielä en sanoisi, että oikein utui olisi, mutta yhden pienen uinti vedon hän otti eilen iltalenkillä. Seisoskelin taas ojan reunalla kun toista niin kovin kiinostaa vesi ja otin puhelimeen kolme videota tästä hölmöilystä. Lopputulos oli se, että belgialainen oli uitettu koira!



Ja niinkuin videoltakin huomaa vesimittaritkaan ei oo enää pelottavia yhtään. Ne jopa kiehtoo ja kiinostaa Piika neitiä. Videot on puhelimella joten pitkiä ne ei ole eikä laadullisesti kovinkaan kummoisia, mutta saa niistä selvän ja se on riittävä.



Ja lopullisena tuloksena kolmannessa videossa Piikan arvionti petti ja sinne mentiin sitten. Nopeasti ylöskin, mutta sama reunalla pilkkiminen jatkui eli ei sitä pelästytty sen pahemmin onneksi. Viikonlopuksi on luvattu oikein kunnolla lämmintä joten viimeistään silloin mennään kokeilemaan uudelleen ja otan mukaan vesi damin ni on oikein jotain mitä noutaa sieltä vedestä. Jos tuo vaikka oppeisi jo uimaan tämän kuukauden aikana ihan itse. Ei sen kanssa kiire ole, mutta jos on lämmin kesä tulossa saisi uimalla viilennetty helposti oloa.


 
Ajtuksia kouluttamisesta ja sen tahdista tulossa seuraavassa kirjotuksessa. Ollaan taas blogin kanssa vauhdissa! Ihanaa keskiviikko iltaa lukijoille!

Match Show

Kirjoitin 3.5. blogin puolelle Hyväntekeväisyys Match Show 4.5. olimme siis siellä. Alkuun oli suunnitelmissa mennä tollerin kanssa kehään, mutta koska ei yleensäkään kaikki mene niinkuin suunnittelee ei mennyt nytkänä ja tollerin jätin kotiin. Hyppäsimme toisen tuomarin kyytiin ja saavuimme paikalle. Mukavasti siellä oli porukkaa paikalla. Muutamat odottivat, että Piika olisi tullut paikalle. Ehkä se olisi ollut hyvää treeniä, mutta vaikka kyseessä epävirallinen ja leikkimielinen kilpailu olisin silti hävennyt silmät päästäni kun tuo minun pentuni olisi istunut, mennyt maahan ja sivulle seisomisen sijaan ja juossut narussa kuin pieni peura pellolla, mutta jos suunnitelmat menee kaikki ajatuksien mukaan nyt vihdoin niin Piika tulee kyllä tänävuonna esiintymään virallisissa ja ennen sitä epävirallisissa näyttelyissä, mutta takaisin aiheeseen. Meinasin siis, että keskityn sitten kuvaamiseen kun ei koiraa ollut. Saavuimme paikalle ja katseltiin osallistuja luetteloa kun sain kysymyksen josko menisi Lapsi&koira + ISOjen kehään sihteeriksi. Ei sitä tarvinnut miettiä, tottakai kunhan sain pienen info pläjäyksen kuinka merkkaan tulokset. Asia selvä ja tutustumaan palkintoihin jotta kehä liikkuisi edes jotenkin sutjakasti eteenpäin.

ISO PUN4

Onneksi uhkailtua vesisadetta ei mätsärin aikana tullut vaan saimme nauttia auringosta. Päivä meni ihan onnistuneesti ja mukana oli monen monta upeaa koiraa. Onneksi sihteerin töissä olisi ollut kamalaa joutua arvostelemaan niistä koirista voittajaa. BIS kehä ei ihan odotusten mukaan mennyt kun kaksi osallistujista jotka sinne pääsi lähtivät ennen kehiä joten neljä koiraa oli kehässä. Näistä siis neljä (kaikki) palkittiin. Päivän kauneimmaksi nostettiin oikeutetusti upea samojedin pentu.

PENTU PUN1 BIS1

Sihteerin hommat olivat siis ihan kivat ja ainakin pääsi läheltä seuraamaan sitä "omaa" kehää ja sen upeita koiria. Suuremmilta möhläilyiltäkin selvittiin kun yritin pitää itseni kartalla siitä mihin merkkaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kerrassaan kiva päivä. Onnea vielä kaikille tuloksiin tyytyväisille!

BIS2

Kohta olisi haastattelu ja olen ihan paketissa jo valmiiksi! Hui ja hai. Palataan huomenna ruotuun!

Kuulumiset

Meillä on ajatus sekaisin. Tai ei, ei Piikalla ole vain omistajalla. Blogin hidas päivitys johtuu siitä, että itse mietin tulevia pääsykokeita niin paljon, että kameraa en kuskaa mukana ja en henkilökohtaisesti jaksa itse lukea blogia jossa ei ole kuvia mukana. Ne jotenkin kuvastaa sitä kaikkea ja tekee siitä tekstistä valmiin, mutta joo se siitä aiheesta ja Piikan kuulumisia. Se alkaa olla iso tyttö mikä on ihana asia jotenkin itse osaan paremmin toimia kun nuorukaisella on kokoa tiedän, että se jaksaa ja haluaa tehdä. Tollerien napsiminenkin on hyvällä mallilla vähentynyt ja uskon, että saamme sen ainakin hallintaan kokonaan en usko, että sitä saa koskaan pois (ja ennen kuin joku ymmärtää minut väärin en siis anna belgin pureskella tollereita mistään syystä).

 

Olen pahoillani siitä, että kuvat ovat vanhoja, mutta täysin normaaliin arkeen palaudumme ensiviikon tiistaina kun maanantaina on pääsykokeet. Ja jos vaikka tuo ainainen vesisadekkin loppuisi ni saisi parempia kuvia kaunottaresta. Olen valmistellut postausta siitä hampaiden hoidostakin ja viilaan senkin nyt vihdoin päätökseen ensiviikolla joten siihen saakka joutuu vielä odottamaan. Josta päästiin itse aiheeseen elikkäs arvonnan voittajaan.  Arvonta suoritettiin niinkin vanhoin metodein kun nimet paperiin ja sotkien paperit nostaen yksi lappu ja onni suosi tällä kertaa Janettea. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla, mutta mikäli huomaat tämän kirjoituksen aikaisemmin niin saat pistää osoitettasi minullekkin päin niin saadaan voitto matkalle uuteen osoitteeseen!

Nyt ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille ja me palaamme ruudulle ensiviikon alussa!

Hyväntekeväisyys Match Show 4.5.

Huomenna olisi Ypäjällä hyväntekeväisyys mätsäri. Tarkempi osoite Ypäjänkyläntie 842.

Me lähdetään paikalle Piika ei tule mukaan kun tuomarointi hommia olisi luvassa. 

Tietoa Koirat.com tai tapahtuman omalta facebook sivulta.

Toivottavasti nähdään huomenna!

Oudot käytökset OSA 1.

Monilla koirilla on omanlaisia käytöstapoja tiettyjen asioiden suhteen. Niitä löytyy Piikalta useita myös.

1. Kissa vai koira?
Sillä on ihan selvästi kissamaisia piirteitä. Sen on ihan pakko aina kun laitat ruokaa joko koirille tai ihmisille Piika puskee jalkojen välissä. Se menee ns. "kasia" edestakaisin, mutta oikein painautuen jalkoihin kiinni. Yksikään tollereistamme ei tätä tee vaan ne istuu odottamassa ruokaa. Piika puskee jalkoja. Käytöstä ollaan yritetty muuttaa jotta Piikakin istuisi odottamassa vielä ei ole toivottua tulosta asialle saatu.
Result: Piika is a cat.

2. Ravi vai laukka?
Päivän selvää on, että narussa ei saa kiskoa vai onko? Ei ihan joka hetki se ei ole selvää, mutta onneksi huomautuksella korjaa asian. Hauskasinta on vain siinnä, että narussa Piika harvemmin laukkaa. Vaikka itse juoksisin suht nopeasti Piika lisää raviin vauhtia jotta pysyy mukana, mutta kun naru lähtee kaulasta katoaa ravitaito ja mennään laukaten jo pienimmästäkin juoksemisestani innostuen.
Result: Piika is a wild and free.

3. Hau aamiainen, kiitos?!
Piika ei komenna minua. Olen jopa miettinyt miten sille opettaisin haukkumisen käskystä, mutta se on ihan eri asia eli ei siitä sen enempää asiaan takaisin. Jos olen laskenut ruuan lattialle odottamaan ja Piika on ulkona tai eri huoneessa kun näkee, että aamiainen on odottamassa se juoksee ja haukahtaa kerran. Siis tosiaan kerran eikä mikään mur *kirosana* haukkumista vaan ihan ystävälliseltä kuulostava hau. Olen tätä miettinyt ja kokeillut sitten itse mennä kupin viereen lopettaa neiti syömisen eli ei omista kuppia. Onko tuo joku ns. kiitos ruuasta haukahdus vai mun ruoka kuitenkin? Ei käsitä aina tuon ajatuksen juoksua.
Result: Thanks for breakfast!

Ja loppuun arvonnan suoritan viikonlopun aikana ja otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla. Voittajan tiedot tulee tänne julki myös!

Täällä olisi!

Kepin ilmaisu... Tuo kirosana meillä! Tai ei se ilmaistaan oikein kauniisti suussa juosten satasta omistajan ympärillä onnellisena ja istuen sen jälkeen eteen sylkien keppi maahan...

Ajattelin kokeilla toista lähestymistä asiaan. Jätetään nyt hetkeksi ilmaisu ja otetaan käyttöön kosketusalusta. Elikkäs ehdollistan Piikan alustalle. Ja sen kanssa maahan menemään. Kun siis KUN tämä todella toimii laitan kepin alustan päälle ja lähden näin yrittämään asiaa uudelleen. Ainakin ajatuksissa se toimii, mutta täytyy katsoa toimiiko käytännössä. Kun koira ei muutoinkaan aina toimi kuin ajatus.

niinku sillä olisi kiire johonkin?

Piika tykkää kantaa kaikkea suussa joten sen mielestä niiden keppienkin suuhun ottaminen on maailman luonnollisin asia. Eli jos saan tuon ajatukseni onnistumaan täytyy vauvan saada kunnon riekkumis repisin kantamis palkka siitä omalla lelulla. Siitä kun jotain jättää rauhaan pitää tehdä yyper kivaa. Ajatuksellisesti helppo homma toteutus kyllä se onnistuu!

Mitä meille muuten kuuluu? Aika on mennyt hienosti. Olen kotona ollut sairaslomalla joo en ihan täysillä jaksanut panostaa, mutta ollaan me kaikkea pientä tehty Piikan kanssa. Eilen aamusta tosin kävi taas mielessä vääntää tuosta pennusta rukkaset, mutta oma mokani sekin asia oli joten en Piikalle sanonut mitään. Sillä oli massu mennyt ihan kuralle ja yöt neiti viettää keittiössä joten voitte vain arvata missä kunnossa lattia oli ja mikä ihana aromi odotti. Ne nautitut hevosen kakkapullat ei sitten sopinut niin suurina määrinä meidän neidille. Onneksi illalla oli jo massu kiinteämpää huomattavasti, ilman mitään ihmeellisyyttä. Puuroa sai ja lihaa sekä luita. Korjaantusi siis hyvin nopsaan. Eikä missään kohtaa näyttänyt, että olisi kipeä sama ikiliikkuja itsensä hän oli koko ajan.

Piikan blogia voit seurata seuraavissa paikoissa

 Blogilista  || Bloglovin  || Facebook || Blogkeen

Ah niin ihanan herkullista, eiku

Hyi yök! Mikä voisi olla pahempaa kuin ulosteen syönti? Ei Piika ei syö omaansa eikä toisten koirien vaan hevosen "herkku pullat" on sellainen mikä menee niin, että maiskis naamarista alas... Jos ehdin kieltämään ne maukkaat pullat ne saa jäädä mutta jos ne tulee yllättäen lenkkipolulla vastaan enkä tajua niitä ennen koiraa on Piika jo aterioimassa niitä. Mikähän noissakin on niin ihmeellisen herkullista? Taidanpa seuraavaksi esitellä Piikalle niiden tuottajan. Onko jonkulla hyviä vinkkejä kuinka tuosta saadaan vähemmän kiva jos se löydetään ennen omistajaa?

+18c

Lämmintä lämmintä ja lämmintä! Ihanaa, että nyt jo huidellaan melkein parissakymmessä lämpöasteessa. Piikakin tykkää kun on kaikki ojat nyt sulannut ja tarkenee lutrata vedessä. Se on selkeästi mielenkiintoinen elementti, mutta hieman vieras vielä. Kuvia eiliseltä.

 

kiitorata puuttuu

joku juoksemisen ja ravistuksen sekotus

Siellä se odottaa käskyä

ja taas käskyä odotetaan

Pikku varas vei pannan ja taluttimen taskusta

Jos vaikka istun tänne

maastoutunut pönö

Asiat voivat muuttua

Piika on nyt 16viikkoa. Kaikki on muokattavissa vielä ja muokkautuukin, mutta tähänkin mennessä tuon tavat ja tyyli on muuttunut hurjan paljon.Se pieni (siis oikeasti pieni pentu) oli hieman ujo ja kaipasi moneen asiaan alussa tukea. Aloin siitä syystä kuljettamaan Piikaa monesti mukana missä ikinä pystyin sen kanssa kulkemaan. Ja nyt se tuntuu olevan niin itsenäinen ja pärjäävän yksin oli tilanne mikä tahansa. En ole kuitenkaan mitenkään ihmeellisen paljon tuon asian eteen tehnyt juurikin myös siksi, että aika ja ikä korjaa asioita myös.

Vaikka Piika on kennelistä lähtöisin ja sielläkin tollereita oli niin meillä kotona olevat tollerit oli ihan hurjan kamalia sen pienen pennun mielestä. Alkuun vain Mikke joka oli mukana kun Piikaa haettiin oli ok ja kaikki loput pelottavia. Tiesin tolleri joukostani niitä aikuisia kun on hyvin lapsen mielisiä ja mm. Fiasco sai näyttää avoimen rakkauden pennulle. Ei mennyt kauaa kun kaikki tollerimme oli ihan kivoja. Nykyään Piika jopa jo kokeilee hieman komentaa tolleria. Kasvamassa hurja tyttö ihan selkeästi. Onneksi tollot katsoo ilmeellä onko tuolla nyt kaikki ihan kotona. Ja ei Piikalla ei ihan joka kerta ole kaikki muumit laaksossa tai inkkarit kanotissa tai miten kukakin asian haluaa todeta.

Ruoka tuo alkuajan suuri kirosana ja nykyään tuntuu, että revin myös hiukset päästä sen takia tosin nyt siksi, että tuo söisi vaikka kokonaisen hevosen! Kyllä eli alkuun kirjoitin blogissakin ongelmasta kun Piika ei syö. Se oli älyttömän pitkään nirppanokka ruuan suhteen ja vain jotkut tietyt merkit ja laadut kelpasi. Kana ja kalkkuna on suurta herkkua yhä, mutta ne oli alussakin kun mikään muu ei tuntunut uppoavan. Kananmunat ei oo vieläkään mitään ihmeellistä. Kala kelpaa, maha on aivan ehdoton. Nauta/sika ei oo Piikan juttu, mut syö nykyään jo ihan kiltisti.

Lyhyesti ajatuksena tälle oli kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua ihan toisella tavalla meneväksi. Ihanan lämpimiä ilmoja ollut ja aurinko paistaa!

Aurinko laskee selkäsi taa

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Iltalenkki seurana ohi lensi neljä joutsenta

Uima ajatuksia...

mutta selkeesti vesimittari oli pelottava asia

kaunis Piika

Onko pakko kuvata?

Luoksetulo 10+

Pysytään me joskus paikallakin

Kaunis ja iso tyttö

"Mä tuun!"

Päätöntä menoa

Huhtikuu on hampaidenhoito-kuukausi

En muista kuinka monta vuotta pedigree on tätä tapaa pitänyt yllä, mutta jo jonkin aikaa. Elikkäs erityisesti koira joka ei syö luita tai muutakaan kovaa (kuivanmuonaa) voi kärsiä hammas ja ien sairauksista. Edellämainituista huolimatta koira voi saada sellaisen. Olisi  siis hyvä tutkia mitä sieltä koiran suusta löytyy niin tietynväliajoin.
Piika syö vielä sen verran heikosti kovempia luita (hampaatkin alkaa kohta vaihtua), että päätin tarttua ajatukseen hammasharja ja tuo riiviö pentu. Saatte kuvia ja mahdollisesti videota tästä kun kerään niitä tämän kuukauden loppuun asti. Mutta syy miksi otin asian jo nyt esille on se, että blogin ensimmäinen arvonta lähteepi käyntiin. Ja aiheena mikäs muu kuin hampaidenhuolto.

Harjataanko teillä hampaita? Oli vastaus kumpi tahansa niin sillä ei ole väliä jos haluat osallistua mukaan arvontaan jossa voit voittaa hammashoito setin se riittää. Arvontaa ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa eli emme mainosta mitään yritystä erityisesti! Palkintona siis paketti jossa kaksi sormiharjaa, yksi pitkä kaksipäinen hammasharja (erityisen hyvä suurempien koirien takahampaiden huollossa) ja tietenkin tahna.

 

Mukaan pääsee useammalla arvalla:

1. arpa kommentoimalla omanimi ja sähköposti

2. arpaa olet lukija ja/tai tykkäät facebookissa sivusta (kerro kommentissa nimi jolla liikut)

3. Postaus ehdotuksia tai muuta parannettavaa/toivottavaa 

Eli voit saada kolme arpaa käyttöösi. Kommentit tulevat näkyviin kun ne hyväksyn joten ei hätää sen suhteen vaikka se ei heti näykkään. Viimeinen mahdollinen päivä osallistua on 30.4. klo 23.59

Mikäli osallistujia tulee paljon saa toinenkin samanlaisen palkinnon! Nyt areena on teidän ja minä menen Piikan kanssa katsomaan kuinka ne hampaat harjataan vai harjataanko?