Kuuro muttei mykkä

Meillä on taas menossa keskisormen vilkutusta. Käskyt kaikuu kuuroille korville ja asioita joita Piika haluaa Piika komentaa. Jestas se koira on toisinaan jääräpää! Osaa hän totella myös, mutta ei joka käskyä tai siis ei halua totella joka käskyä. Tuntuu, että en edes viitsi käskyttää kun ne saa vääntää sille eli hetki jona emme opiskele uutta on taas täällä. Kertaamme vanhaa jolloin tiedän koiran osaavaan ja voin vaatia siltä asian suorittamista loppuun asti.

Nyt on erityisesti vahtiminen noussut ykkös jutuksi asioissa! Kehittyykö beegin vahtiominaisuus aina näin yllättäen vai onko tämä jotenkin poikkeus? Kotia ja pihaa meinaan vahtii. Pihaa se vahtisi jo nuorempanakin, mutta lopetti sen suht pian. Nyt on alkanut taas ja entistä kova äänisemmin. Ei murise vain haukkuu. Ja nyt jo pihalle tulevat vieraat haukutaan ensin. 

Kuka muu muka?

Muutoin ollaan oltu ja kärvistelty näissä helteissä ja ukkosissa. Onneksi Piika ei ukkosta / koviä ääniä pelkää se voi makoilla tyytyväisenä vaikka rytisee niin, että lattiassa tuntuu ja ikkunatkin toisinaan helisee. Ainoa mikä saa sen kiinnostumaan on jos se näkee salaman, mutta sekin kiinnostus on yhtä nopea hetki kuin salaman välähdys.