Piika kun tuli tai jo hieman ennen aloin miettiä sen koulutus asioita hyvin tarkasti kun on erinlainen verraten noutajaan. Miettisin miten etenen asioiden kanssa jotta saan pienen lapseni pään pysymään koulutuksessa mukana. Rupesin sen jälkeen miettimään kun tuon pienen palleron sain syliini, että enhän ole mitenkään voinut ennakkoon suunnitella aikataulua mitä sen pitää oppia enhän edes tuntenut koko tyyppiä siinnä kohtaa. Heitin suunnitelmat mappi ö:hön ja aloitimme asian tutustumalla toisiimme ja tekemällä. Alkuun meni ihan överiksi kaikki. Tein enemmän mitä pentuni jaksoikaan keskittyä ja vaadin asioita joita se ei täysin hallinnutkaan, mutta kun luulin niin. Aloin hidastaa ja koulutuksista tuli kummallekkin kivaa yhdessä tekemistä. Olin tässäkin kohtaa liiaksi kuunnellut muita sen asian suhteen, että kuinka vaativa malinois on ja kuinka monta TUNTIA se tarvitsee koulutusta päivässä jo pienestä pitäen. En ymmärrä itsellä ollut koko iän koiria ja silti menin tähän halpaan näin helposti. Muiden sanomiset kuunneltiin, mutta niistä suodatettiin se mikä oli meille sopiva ja nyt menee paremmin. Me ei tehdä joka päivä montaa tuntia treeniä. Me nautitaan toistemme seurasta.
Koen Piikan ja itseni kanssa hitaasti etenemisen meille sopivaksi yhtälöksi. Ja nyt kun se on aloittanut ensimmäisen keskisormi vaiheensa tottelen jos tottelen ni koen tärkeämmäksi lujittaa meidän yhteistä sidettä kuin alkaa pakottamaan uutta tuohon pieneen päähän jossa taitaa myllertää jo ennestään suhteellisen paljon kaikkea. Omaa koiraa pitää lukea kukaan muu ei tunne koiraasi niinkuin sinä! Suosin rauhallista etenemistä, mutta kaikki ei ole kuin me ja toisille sopii nopeampikin meneminen.
Meillä on koulutuksen suhteen menty takapakkia nyt kun murkkuilee tuo muksu ensimmäistä kertaa, mutta uskon, että kun tästä päästään yli on edessä taas helpompi koulutus jakso ja toivonkin sitä. Se alkaa olla aikuisen kokoluokassa (säkää tietysti tulee vielä lisää), mutta ei ole enää kokonsa puolesta mikään pikkupentu. Alan kohdella sitä kuin aikuista enkä kuin pentua. Ja Piikasta huomaa, että se ottaa asioita vakavammin vastaan kun en niin varjele kaikkea tekemistä. Ja tuolla meinaan sitä kun se toisinaan vetää narussa niin otin sen hyvin kesysti kun oli natiainen ja nyt kun on isompi ja kiskoo narussa otan tylysti pannasta kiinni ilmoittaen, että loppu ja palautan repivän neidin sivulle katsoen silmiin. Se yleisesti ottaen tehoaa ja Piika kulkee naru löysällä vierellä. Se tuntuu sille, että se haastaa onko minusta hänelle johtajaksi vaiko ei. Kova kovaa vastaan henkisesti EI fyysisesti. Sinun pitää henkisellä otteella olla koirasi yläpuolella niin tiedät olevasi johtaja. Hyvän johtajan henkinen voima kertoo kaiken.
Juha Kareksen sanoihin on hyvä lopettaa
"Kuitenkin pennulta ja koiralta liikaa vaatiminen liian aikaisin tappaa koiralta iloa. Koiran pitää antaa kehittyä kokonaisvaltaisesti. Koiran ei kuulu kehittyä vain yksi haluttu ominaisuus edellä."
Juhan sanat lainattu hänen blogi kirjoituksesta täältä. Käsittelee koiran kouluttamista ja kasvamista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti