Asiat voivat muuttua

Piika on nyt 16viikkoa. Kaikki on muokattavissa vielä ja muokkautuukin, mutta tähänkin mennessä tuon tavat ja tyyli on muuttunut hurjan paljon.Se pieni (siis oikeasti pieni pentu) oli hieman ujo ja kaipasi moneen asiaan alussa tukea. Aloin siitä syystä kuljettamaan Piikaa monesti mukana missä ikinä pystyin sen kanssa kulkemaan. Ja nyt se tuntuu olevan niin itsenäinen ja pärjäävän yksin oli tilanne mikä tahansa. En ole kuitenkaan mitenkään ihmeellisen paljon tuon asian eteen tehnyt juurikin myös siksi, että aika ja ikä korjaa asioita myös.

Vaikka Piika on kennelistä lähtöisin ja sielläkin tollereita oli niin meillä kotona olevat tollerit oli ihan hurjan kamalia sen pienen pennun mielestä. Alkuun vain Mikke joka oli mukana kun Piikaa haettiin oli ok ja kaikki loput pelottavia. Tiesin tolleri joukostani niitä aikuisia kun on hyvin lapsen mielisiä ja mm. Fiasco sai näyttää avoimen rakkauden pennulle. Ei mennyt kauaa kun kaikki tollerimme oli ihan kivoja. Nykyään Piika jopa jo kokeilee hieman komentaa tolleria. Kasvamassa hurja tyttö ihan selkeästi. Onneksi tollot katsoo ilmeellä onko tuolla nyt kaikki ihan kotona. Ja ei Piikalla ei ihan joka kerta ole kaikki muumit laaksossa tai inkkarit kanotissa tai miten kukakin asian haluaa todeta.

Ruoka tuo alkuajan suuri kirosana ja nykyään tuntuu, että revin myös hiukset päästä sen takia tosin nyt siksi, että tuo söisi vaikka kokonaisen hevosen! Kyllä eli alkuun kirjoitin blogissakin ongelmasta kun Piika ei syö. Se oli älyttömän pitkään nirppanokka ruuan suhteen ja vain jotkut tietyt merkit ja laadut kelpasi. Kana ja kalkkuna on suurta herkkua yhä, mutta ne oli alussakin kun mikään muu ei tuntunut uppoavan. Kananmunat ei oo vieläkään mitään ihmeellistä. Kala kelpaa, maha on aivan ehdoton. Nauta/sika ei oo Piikan juttu, mut syö nykyään jo ihan kiltisti.

Lyhyesti ajatuksena tälle oli kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua ihan toisella tavalla meneväksi. Ihanan lämpimiä ilmoja ollut ja aurinko paistaa!