Miksi malinois?!

Olen useaan otteeseen saanut kysymyksen kohdalleni kun ihmisille on selvinnyt, että meidän tollo lauman keskelle on malikka saapunut.

Kauan kauan sitten aloin miettimään toista rotua itselleni. Monia mietin ensimmäinen mikä kävi mielessä oli tietyt asiat mitä koiralla ei saa olla. Turkinhoito oli yksi asia halusin helppohoitoisen turkin koiralle. Tollerilla kun noin yleisesti on suht helppo tuo turkki. Ensin mietin pientä koiraa ja rakkaus iski Kiinanharjakoiraan (tähän karvattomaan versioon). Turkin hoidon sijaan pukeminen ja rasvaaminen olisi ollut edessä, mutta se tuntui silti ihan hyvälle ajatukselle. Enemmän tutkimaan rotua ja keskustelemaan rodun harrastajien kanssa. Ikävä kyllä lopulta tuntui sille, että vaikka kuinka ihana se olisi se ei ole se minun rotuni. Jospa hieman isompi rotu eikä kääpiökoira?
Rodun luonne oli yksi tärkeä osa valintaa, myös etsinnässä jokin muu kuin toinen noutaja. Kenties noin tollerin kokoinen. Australiankelpie tuli mukaan kuvioon. Tähän päivään mennessä en tiedä miksi tämä rotu jäi lopulta pois listasta. Kelpien listautumisen jälkeen paimenkoira ei tuntunut mahdottomalle ajatukselle, mutta bortsu oli ei, miksi näin? Siinnä vain jokin tuntui ei omalle.

Reilu 2,5vuotta sitten kävin Krokasmedens kennelissä Ruotsissa hakemassa tollerin pennun. Mikken hakureissulla näin heidän saksanpaimenkoira uroksensa ja malinoissi narttunsa. Kiwan käytös ja tyyli jäi "jyskyttämään" takaraivoon. Siinnä oli sitä jotain, mutta eihän minulle malinoissia tulisi. En silti siitä nartusta päässyt yli enkä ympäri. Tutkimaan rotua tarkemmin ja kyllähän sellainen voisi kuitenkin tulla taloon. Mutta miten hienoa olisi kahdesta malinoisista voi syntyä tervu! Jospa se olisikin pitkäkarvainen versio. Kun sitten joku viisas selvensi että ei niitä niin vaan synny ja minä kun halusin Kiwan tyttären oli päätös selvä. Malinoissi, narttu ja tuttu kasvattaja. Odotus alkoi ja tuntui jopa, että Kiwa siirtää tahallaan juoksuaan. Kunnes sitten sain viestin, että astutus on onnistunut ja nyt odotetaan. Viestejä vaihdeltiin odotusajan ja sitten alkoikin synnytys. Tyttö syntyi ja tieto omasta malikasta tuli heti. Nyt reilun viikon elettyäni tuon "väärän rotuisen" kanssa olen hyvin tyytyväinen tyttöön! Paljon meillä on opiskeltavaa kummallakin :)

Krokasmedens C-pentue

Itse en pentua pentueesta valinnut vaan luotin kasvattajan päätökseen. Tuntui turvallisemmalle kertoa mitä haluaa pennusta ja antaa kasvattajan valita joka kuitenkin pentujen kanssa eli sen 8viikkoa ja tutustui niihin ja kasvattajalla kun oli kokemusta useammasta pentueesta.