Tänään käytiin Piikan kanssa uudessa paikassa lenkkeilemässä. Ei menty tuttuja reittejä ja oli ilo huomata, että pentu on silti yhtä rohkea ja utelias oli paikkana mikä vain.
Metsästä löytyi kaikkea kivaa maisteltavaa ja uusia ystäviäkin. Nämä uudet ystävät olivat muurahaisia. Piika ihmetteli kekoa missä kävi kova meno koko ajan eikä olisi millään malttanut jatkaa matkaa eteenpäin. Hölmö pentu.
Otettiin pieni treeni tai siis yritettiin ottaa. Maa on märkä ja minähän en siinnä makaa oli selkeästi pennun treeni ohjelmassa... Siirrymme siis ulos treenaamaan märkään maahan jatkossakin. Sisällä ollaan jo päästy siihen, että maahan tosiaan tarkoittaa maahan. Ohjaajankin täytyy ottaa jämäkämpi asenne kun treenataan olen huomannut, että annan turhan kevein perustein tuolle asioihin kevennyksen enkä vaadi tarpeeksi jämäkästi. Se kestäisi sen, mutta mutta täytyy harjoitella ilman koiraa myös!
Ihanasti Piika ottaa katsekontaktia. Se on ollut aina hyvä ja toivottavasti tulee pysymäänkin. Sitä ollaan myös vahvistettu treenaamalla, mutta osaa tarjota sitä itsekkin. Kuten nykyään kun treeni namit (jotka muuten kelpaa erinomaisesti jos on tarpeeksi pieniä) kaivan esiin ensin Piika menee istumaan sitten maahan sitten istuu. Kokeilee josko mamma jostain näistä tykkäisi. Seuraavana ollaan aloitettu sivulle tulemista. Tekee onneksi herkku paloilla hyvin töitä ja lelujen voimalla. Lelut on niin ihania Piikan mielestä ja niitä ei ole koskaan liikaa.
Kuvat ovat valitettavasti puhelin laatuisia kun en viitsinyt sateeseen raahata koko kameraa mukana. Päivitin myös linkit kohtaan Ekan (nahka collie) blogin ja kasvu kohtaan tuli 12viikkos kuva kera painon ja säkäkorkeuden. Me lähdetään Piikan kanssa kohta kaupunkiin katselemaan pientä Loimaata lisää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti